Minulle siivoaminen on kuin terapiaa. Pidän siivoamisesta siksi että kotini täytyy olla siisti ja järjestyksessä, mutta myös selittämättömällä tavalla...
Tunnen että ajatukseni saavat hetken rauhan kun siivoan. En ajattele silloin mitään. Laitan aivot narikkaan ja sen kun siivoan. Aloitan tavaroiden järjestelyllä ja pölyjen pyyhinnällä, vessojen pesulla ja sitten imuroin...
Jopa aamuisin vaikka on kiire päiväkotiin ja itse töihin, jään järjestelemään ja hinkkaamaan pöytiä ennen kuin pääsen lähtemään...
Ennen kuin menen nukkumaan on pakkomielteeni ensin laittaa ala ja yläkerrassa tavrat oikeille paikoilleen ja siivota keittiö (ihan kuin se ikinä edes olisi sotkuinen) en kestä heräämistä jos kodissani on epäjärjestystä tai leivänmuru pöydäntasolla...
Kun olemme ruokailleet, on minun pakko siivota keittiö ja ruokailutila siistiksi samantien. Laittaa astiat koneeseen ja tasot siisteiksi. Jos joku on käynyt keittiössä juomassa ja on jättänyt lasin tiskipöydälle siinä toivossa että samaa lasia voi käyttää uudestaan, on minun pakko korjata lasi astianpesukoneeseen...
Kun käyn suihkussa (lähes joka aamu) siivoan joka kerta myös samalla suihkulla wc:n ja suihkutan pölyt pois myös pyykinpesukoneen alta...
En kestä sänkyjä jotka jätetään petaamatta, siksi petaankin heti herättyäni kaikki kotimme sängyt ennenkuin olen edes huomenta ehtinyt sanomaan...
Järjestelen päivän mittaan eteisen kengät, jos jotkut saattaa ollaa vinossa tai erilleen pareistaan... Hermo menee myös jos eteisen isot peilikaapit on joku jättänyt auki takin kaappiin laitoin jäljiltä...
Jos joku on tehnyt ruokaa ja maistanut sitä ja mausteiden hippuna löytyy liedeltä, on minun pakko hinkata maustehiput heti pois märällä rätillä...
Siivoan poikani huoneen viikonloppuisinkin n.3kertaa päivässä... (Järjestelen ja korjaan lelut oikeille paikoille)
Tämä on minulle toimintaa jonka tiedostan, mutta josta nautin, enkä pysty olla tekemättä, vaikka siivoaminen ja yleinen häärääminen viekin päivästäni ison siivun, varsinkin silloin kun on jo kiire...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti